choose to be me, to be free - to be my way.

en ole kerennyt hetkeen kirjoittaa uutta postausta, joten pääni on täynnä taas erilaisia ja ristiriitaisia mielipiteitä ja tunteita. en jaksa edes yrittää juuri nyt kirjoittaa niistä kaikesta, koska siitä ei tulisi mitään.. ehkä sitten joskus kun sanoja tulee enemmän ulos.

arki on mennyt ihan normaalisti, lähinnä töissä. harmittaa kun olen niin kauhean väsynyt koko ajan, ja nyt pientä kuumetta päällä vaikka ei ole ollenkaan muuten kipeä olo? tän vkl olen ihan selvinpäin, ja luultavasti pari seuraavaakin kun viikonloppu töitä luvassa. eilen oltiin kavereiden kanssa hieman ajelemassa ja tänään lähdetään taas jonnekkin..

nostan nyt esille sellaisen aiheen kuin muotiblogit.. olen tässä pidemmän aikaa seuraillut paria ja nyt on tullut mietittyä, että miten heidän elämä oikeasti jaksaa vaan pyöriä vaatteiden ja muodin parissa?! elämässä on sentään niin paljon muutakin. minusta se vain on turhuutta ja jotenkin vaan ei kai elämä voi pyöriä vaatteiden ympärillä? toki minäkin huolehdin meikeistäni ja vaatetuksestani, mutta jos elämässä ei mene rahaa muualle kuin vaatteisiin ja aika siihen, että kirjoitat millainen asu sinulla oli tänään päällä ja mitä on ostoslistallasi tällä hetkellä. jotenkin todella pinnallista minusta! ostin itsekin yhteen aikaan paljon vaatteita jne, mutta tajusin että ei siinä ole mtn järkeä. paljon järkevämpää säästää johonkin muuhun, koska kyllä vähemmälläkin pärjää. lähinnä minua itseäni ahdistaa tuo vaatekasa tuolla kaapissa, mitä en käytä kuin valehtelematta ehkä 1/5.. tekisi mieli vaan heittää kaikki mitä en käytä jätesäkkiin ja lahjoittaa vaikka serkuille. koska ei ne vaatteet kuitenkaan tuo onnellisuutta, ainakaan minulle? elämässä on niin paljon muutakin, itse lähinnä nautin ystävistä ja siitä elämästä.. helposti voi unohtua elää jos oikeasti elämän tärkein asia on vaatteet ja muoti. nämä siis minun mielipiteitäni.

itse ainakin aloin pitämään tätä omaa blogiani siksi, että haluan tuoda ajatuksiani julki kirjoittamisen avulla. siinä oikeasti selkeää pää todella paljon, koska ei minulla ainakaan ole mtn ystävää kenet näkisin usein ja kenelle jaksaisin tätä kaikkea tilittää.. lähinnä blogini siis keskittyy ajatuksiini ja tekemisiini..

hyvää lauantaita kaikille ja anteeksi tälläinen ihmeellinen höpötys kohtaus.. :)

ps' hitsi mua ärsyttää epätietoisuus yhdestä asiasta, mutta en viitsi siitä vielä kertoa/stressata kun ei ole niin ajankohtaista vielä.

yhteensopimattomia toivon palasia ja rikkinäisiä unelmia

tässä päivässä oli tänään oikeastaan jotain hyvääkin, tai jos totta puhutaan, niin koko päivä on ollut ihan mukava, kerrankin!

mulla on jo pidemmän aikaa ollut sellainen fiilis, että mun elämästä puuttuu jotain todella suurta. olen tämän puolen vuoden aikana etsinyt itseäni ja yrittää etsiä sitä "mun juttua" tässä elämässä, ja minun on valitettavan hienoa todeta, että tämä tyhjä olo heijastuu edelleen olemattomasta hevosharrastuksestani.

nyt todellakin tiedän, että mikä mun elämästä puuttuu. mulla on melkein kaikkea, mutta en ole onnellinen, mutta nyt tiedän vastauksen, että miksi.


tosiaan, harrastin ratsastusta siis n. 7 vuotta, kunnes viime syksynä lopetin, koska ei ollut enää paikkaa missä harrastaa. minullahan oli oma poni ja melkein asuin tallilla koska olin siellä päivittäin, joten muutos oli suuri. mutta nyt olen huomannut, että en osaa elää ilman hevosia, enkä haluakkaan. minua ei saa onnelliseksi uusi kenkä pari kaapissa, tai uudet matot lattialla. ei, minut saa onnelliseksi se tuttu hevosen haju ja se tunne, että on jotain mistä pitää kiinni.

kävin yhdellä tallilla pidemmän aikaa, jossa oli tosi hyvä ilmapiiri, mukava omistaja, kivat hevoset ja mahtava kaveri porukka, sekä minulla oli sinä aikana pari ylläpito hevosta sekä tuo oma poni, jonka siis pelastin huonoista oloista. toisin sanoen, paljon on koettu, ja niitä voi muistella niin nauraen kuin itkien.. tämä on ollut oikeastaan mahtavinta aikaa ikinä mun elämässäni, koska tunsin, että kuulun jonnekkin, minusta pidetään ja että minusta on hyötyä.. mutta sitten kaikki muuttui.

..en oikeastaan edes tiedä mitä tapahtui, jotenkin koko porukka hajosi ja löysin itseni eri tallilta. lopulta loppui koko hevosharrastus ja myin ponini yhdelle naiselle seuraponiksi. jotenkin tosi ikävä ja monimutkanen juttu, ja oon kaikesta tapahtuneesta todella pahoillani.


haluaisin, että asiat olisi kuten ennen, mutta se on valitettavasti kai mahdotonta. haluaisin palata ajassa taaksepäin, mutta se ei onnistu. haluaisin edes sopia asiat ja mahdollisesti luoda jotain yhtä hienoa tulevaisuudessa.. vaikka ks. paikkaan oikeastaan haluaisinkin palata, en yksinkertaisesti uskalla, koska en tiedä mitä minusta siellä ajatellaan. melkein itku kurkussa kirjoittelen tätä tekstiä kun muistelen kaikkea hienoa (ja vähemmän hienoa) mitä silloin tapahtui, onneksi muistot säilyy ja niitä kukaan ei minulta vie! kiitos kaikille joiden kanssa olen saanut näitä asioita kokea, en unohda teitä. silloin vain oli yksinkertaisesti parhain hevos- ja kaveriporukka mitä on ikinä ollut tai tulee olemaan.

"on syksyinen satainen ilta, pitkä tumma tyttö peilailee itseään vesilätäköstä ja kiroaa miksi naama on täynnä kuraa, niin -miksiköhän? nämä ajatukset kuitenkin katoavat kun pitkähiuksinen laiha tyttö miettii ääneen, että mitä seuraavaksi söisi. hän unohtaa kuitenkin nälkänsä, kun kiinnittää huomionsa hieman pienempään tyttöön joka haahuilee mietteliään näköisenä ympäri tallin pihapiiriä koska on taas hajamielisenä unohtanut, että mitä pitikään tehdä? hän kuitenkin keksii tekemistä ja menee hakemaan valkoisen ponin tarhasta talliin, koska kiharahiuksinen tyttö ei halunnut tätä tehdä, koska valkoisella suurella ponilla on ehdottomasti jokin salaliitto häntä vastaan, ja haluaa ehdottomasti pahoin pidellä hänet. valkoinen poni hirnahtaa toiselle hevoselle, joka päästää oudon röhkäisyn takaisin. tämän ylläpitäjä harjaa aasilta muistuttavaa hevostaan ja miettii, mahtaakohan tämä olla sittenkin muuli? tämä kuitenkin unohtuu kun hän keskittyy seuraamaan kun pieni vaaleampi tyttö työntää kättänsä vaalean ruskean hevosen suuhun, ja kovaääninen tyttö huutaa vahingoniloisella äänellään, että mitä hänen otuksensa nyt vaihteeksi söi? ja minä nauran tätä touhua tajuamatta enää yhtään mistään enää mitään, ja tallinomistaja nauraa hulvattomasti meidän "suurille" ongelmillemme ja tarjoaa parhaimman avun mitä voi meidän henkisille ongelmille tarjota." tälläisenä minä teidät lähinnä muistan.

mutta takaisin aiheeseen, olen tosiaan yli puoli vuotta yrittänyt elää ilman hevosia, ja se ollaan jo nähty, ei siitä tule mitään. loppujen lopuksi noin ei vain voi lopettaa mitään, mille on omistanut koko elämänsä. luulin olevani niin vahva, että osaisin elää ilman, vaikka en haluaisikaan. mutta aina se kaipuu ja puuttuva pala nousee esille jostain. ja loppujen lopuksi, miksi pitäisi yrittää elää ilman tärkeimpää asiaa elämässään? haluan jotain muutakin mille omistautua ihan täysillä, kuin työni. haluan vapaa-ajalleni jotain tekemistä, ja haluan toteuttaa omia haaveitani. elämästäni vaan puuttuu se jokin ilman niitä kauraturpia.

isänikin sanoi (ihme kyllä), että minun pitäisi pitää kiinni harrastuksestani, ja että miksi en jatkaisi ratsastusta. kai hän on tajunnut, että miten tärkeää on olla jokin harrastus, kiinnostuksen kohde ja muutenkin.. hevoset on oikeasti tärkeitä mulle, ja voin jopa sanoa olevani masentunut ilman niitä. hän ehkä osaa kuvitella tilanteeni, kun harrastaa itse moottoripyöräilyä ja ymmärtää siksi miltä minusta tuntuu. hetken aikaa kyllä pärjää ilman, mutta pidemmän päälle ei onnistu!

tottakai minua toisaalta myös kaduttaa esimerkiksi ponini myyminen, mutta sain sille maailman mahtavimman paikan ja nyt kaikki on hyvin, ja katseet kohti uusia tuulia! minulla on mahdollisuus mennä elämässäni eteenpäin, vaikka sama harrastus olisikin niin tulee muutoksia sillä voin panostaa enemmän ratsastukseen. (ks. poni ei ollut ratsu) ja tämä helpottaa elämääni, koska ne neljä vuotta mitä tuo minulla oli, niin kavereillani oli "kunnon" hevoset joilla ratsastaa, minulla pikkuponi jota hoitaa.. vaikka ratsastus ei ole tärkeintä, niin voin silti myöntää, että kyllä tuo silti vaivasi. vaikka näitä vuosia en vaihtais, ovat olleet minulle arvokkaimpia hetkiä ja kokemuksia tähän mennessä. ehkä elämäni rikkaimmat (mutta silti rahallisesti köyhimmät) neljä vuotta.


mutta nyt siihen viimeiseen sanomaan jota tulin hehkuttamaan. päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa ratsastuksen uudelleen. ensin masensi ajatus, että eihän minulla ole mtn paikkaa missä aloittaa! keksein kuitenkin hyvän idean ja laitoin n. viidelle eri ihmiselle viestiä jotka lähikunnilla etsii vuokraajaa/liikuttajaa hevoselleen, joten, nyt toivotaan vain parasta! olisi niin mahtavaa ja piristävää jos olisi edes 1-2 kertaa viikossa joku hevoskaveri jonka kanssa touhuta. sitten vanhempana voisi miettiä sitä lapsuuden haavetta, omaa hevosta.

mutta nyt jokainen laittaa peukut pystyyn, ja katsotaan mitä elämä tuo mulle tullessaan. uskon edelleen, että se mitä tulee tapahtumaan niin näin on myös tarkoitus tapahtua. innolla kohti uusia tuulia, ja otan mielelläni haasteet vastaan.

hei, kerran me vain eletään. miksen saisi toteuttaa unelmiani jos ne saavat minut onnelliseksi?

unitulkintaa

hei, tässä on teille kovin pikaisesti aamu viideltä kirjoitettu teksti joka kertoo unestani ja mietteitä siitä, lähinnä kirjoitin muistiin itselleni.. olen ennenkin ollut kiinnostunut unistani ja niiden tulkinnasta, kun olen tälläinen hieman höpsö. mutta tekstin laatu on sen mukaista kuin unenikin, mutta laitetaan se tämän kellonajan piikkiin! mukavaa päivää teille kaikille, minä lähden nyt juomaan aamukahvia ja sitten töihin.

näin yöllä todella kummallista unta, en muista sitä edes kokonaan ja se oli kovin sekava. mutta olin australiassa asumassa, ja oli joitakin ihmissuhde sotkuja. jotenkin oli koko ajan eri mies pyörityksessä jne. palasin sitten kuitenkin suomeen, ja veljeni oli tapettu. hänen työkaverinsa oli tappanut hänet jossakin ryyppäys bileissä. suuri suru ja syytin itseäni asiasta. menin takaisin australiaan katkaisemaan jonkun miessuhteeni, lentokentällä näin homoparin jolla oli lapsi ja jokin kohtaus siinä oli kun kaikki oltiinkin suomalaisia ja ymmärrettiin toisia. lopulta tämä toinen homomies otti minut mukaansa ja alettiin seurustelemaan, en tiedä minne se toinen mies ja lapsi katosivat.. suomessa kuitenkin perheen voimin surtiin ja samalla ostettiin uusia verhoja asuntoomme, WHAT THE FUCK?! mutta suurin viesti ja ajatus oli se, että minä olin meinannut päivää ennen laittaa veljelleni jtn viestiä, mutta en jaksanut ja sitten se olikin jo liian myöhäistä. (oli muuten kamala tunne)

jotain tälläistä sain kuitenkin irti unesta kun tarkkaan mietein ja käytin nettiä apuna :

olen lähdössä pois jostakin tilanteesta, joka viittaa myös eteenpäin menemiseen elämässä. ympäristö loi intohimoisille ja väkeville tunteille tilaa, mutta epävarmuutta lisäsi ympäristön vieraus. välitän ja pidän jostakin ihmisestä ilman eroottisia tuntemuksia. koen joitakin tunteita, mutta myös torjun ne. torjun tunteet halusta nähdä, tavata ja seurustella erään henkilön kanssa. joudun joihinkin yllättäviin ja uusiin kokemuksiin, kyseessä voi olla uuden alku tai vanhan loppu. perhe ajautui uneen sisäisten suhteiden ja perheen menneisyyden tapahtumien johdolla. koen tuskaa jonkun asian vuoksi, mutta minulla on myös toiveita uudesta paremmasta. rakastan elämässäni jotain yhtä paljon kuin vihaankin. minulle tulee tulevaisuudessa jokin päätös, mistä olen yksin vastuussa. unen mukaan myös äidin vaistoni ovat heräämässä. tämä saa kyllä hieman pelkotiloja aikaan, että miten tämä liittyy oikeaan elämääni..

ja vielä omaa mietintää tuosta tulkinnasta. hieman ristiriitaista tuo, että tykkään jostakin ihmisestä ilman eroottisia tuntemuksia, mutta sitten taas torjun tunteet halusta tavata ja seurustella erään henkilön kanssa, mahdetaan puhua siis kahdesta eri ihmisestä? luulen, että tuo veljeni kuolema jne heijastui uneeni siksi, koska minun tosiaan piti laittaa hänelle viestiä eilen, mutta unohdin. ja luulen, että eilisellä blogitekstillä " i hate that i love you so " oli jotain osuutta tuohon kuolemaan .. mutta, tulevaisuutta odotellessa, että mitä päätöksiä mulla mahtaa tulla eteen.

kiva oli herätä näin puol kuudelta, nukkunut about neljä tuntia. mutta viimeistään kuudelta olis pitänyt jo nousta.. halusin tulkita untani heti kun sen vielä muistin.. katsotaan mitä tulevat yöt tuo tullessaan, en ymmärrä kun mun unet on niin kummallisia ja monimutkaisia!!

ja kohta virkein mielin töihin inventoimaan, sitä ennen aamukahvit.

Why are we so complicated?

jos erityinen jaetaan 100 eri palaseen, onko hän enää silloin erityinen?

1. olen töissä siis k-supermarketissa, pääasiassa kassalla. välillä vihaan työtäni yli kaiken, mutta välillä tulee hassu fiilis, että rakastan sitä. vihaan joitakin asiakkaita, mutta toiset saavat minut oikeasti hyvälle tuulelle ja pelastavat koko päivän! hassua, työ siis toisin sanoen antaa mulle yhtä paljon kuin ottaakin. :)
2. musiikkimakuni on laaja, vaihtelee tosi paljon. mikä tänään kuulostaa kamalalta, saattaa olla huomenna soittolistallani ekana.. :) en osais elää ilman musiikkia, jotenkin käsittelen tunteeni sen kautta jne.

3. ylempään aiheeseen viitaten, mun mielialani ja ehkä mielipiteetkin vaihtelee melko usein..

4. vaikka vahvimmat mielipiteet pidän samana ja osaan myös tehdä selväksi mitä mieltä ks asiasta olen, eikä helposti mun päätä käännetä.

5. toki kuuntelen toistenkin mielipiteitä, enkä ole mikään pomo ihminen vaan otan ihan jokaisen huomioon! ainakin yritän

6. en ole mikään itserakas paskiainen, mutta voin sanoa että olen mukava ja hauska, ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

7. muhun on helppo tutustua ja tykkään itsekkin tutustua uusiin ihmisiin, ikinä ei ole kavereita liikaa jne.

8. ennen pienempänä olinkin melko ujo, mutta nyt olen muuttunut tosi paljon. olen puhelias, seurallinen ja sosiaalinen. toki työnikin on muuttanut mua, koska siinä kassalla tulee tosi paljon puhuttua erilaisten ihmisten kanssa, ja muutenkin tulee rohkeammaksi.

9. en ole kuitenkaan mikään päläpälä -ihminen, osaan pitää suuni kiinni sillä ei koko ajan tarvitse puhua, ainakaan minusta! välillä jos olen hiljaa, se ei tarkoita että olisin ujo, minua ei välttämättä vaan kiinnosta puhua juuri silloin, vtuttaa jokin asia tai ei ole vain asiaan mtn sanottavaa.

10. mutta ikinä en osaa pitää suutani oikeassa paikassa kiinni! aina tulee möläytettyä johonkin ihan väärään väliin jotain.. :D

11. ja toki välillä vois miettiäkin vähän ennen kuin puhuu, että mitä puhuu.. koska minähän puhun ensin ja mietin vasta sitten, se tuo jänniä väärinkäsityksiä ja mutkia elämään..

12. vaikka olen seurallinen, ja välillä on kauheita AD/HD kausia että pitäs olla äänessä ja jtn tekemistä, niin tykkään myös olla yksin.

13. olen luonteeltani vähän pöhkö, jonka ehkä olette jo huomanneet tai tulette ainakin huomaamaan.. varmaan kirjoitustyylistänikin..

14. olen siis huumorintajuinen, ja kuuluu ihan mun normipäivään että nauran jotain enkä edes tiedä mitä! näitä levottomuuskohtauksia tulee etenkin töissä, voitte siis kuvitella mitä siitäkin tulee kun kassalla pitäis kuitenkin olla asiallinen, mutta kun on jo muutenkin levoton fiilis ja sitten tulee joku hörhö mummeli 20cm x 20cm silmälasien kanssa siihen kassalle, ja työkaverit virnuilee toisella kassalla!

15. en suutu helposti (tosin ärsyynnyn kyllä ja alan mököttämään), mutta sitten kun suutun niin suutun oikeasti aiheesta, ja saatan olla pitkä vihainenkin! annan kyllä anteeksi, mutta muistan ikuisesti kaikki loukkaukset jne, ja aina ne tunkeutuu jotenkin ylös tulevaisuudessakin.

16. olen horoskoopiltani skorpion, ja se kuvaa mua enemmän kuin paljon. haaveena olisikin siksi ottaa kolmantena tatuointina skorpion! mutta katsotaan sitä sitten täysi-ikäisenä lisää..

17. tosiaan mulla on siis kaksi tatuointia, oikeella lapaluussa teksti "i need to keep these scars to prove there was a time when i loved something more than life." ja oikeessa ulkopohkeessa iso tähtitribaali.

18. en oikein tiedä mitä haluaisin tulevaisuudeltani. olen nyt ainakin tyytyväinen töistäni, mutta kai se ammattikin pitäis hommata. en vaan tiedä mitä haluan, tai haaveena olisi kyllä päästä parturikouluun tai kosmetologiksi.

19. mut just nyt oon onnellinen näin ja en jaksa murehtia, eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä elämä tuo mulle tullessaan!

20. esikuvani on äitini (ainakin melkein), ollaan tosi paljon samanlaisia ja pidän äitiäni enemmän kaverina kun äitinä! voidaan puhua ihan mistä vaan ja tehdä ihan mitä vaan, tosi rento meininki jne. tärkein ihminen mulle.

21. mulla on myös velipuoli, mitä pidän ihan veljenä.. asuu kuitenkin melko kaukana, eikä nähdä usein, mikä harmittaa koska hän on ihan paras ja olisi kiva olla läheisempiä ja enemmän tekemisissä, koska en oikein tunne häntä enää kunnolla vaikka tärkeä onkin.

22. pakko mainita isästäkin vielä, että hän on hauska vaikka onkin välillä aika tiukkis, mutta häneltä olen varmasti perinyt onnettomuusalttiutuneeni ja sen, että minulle tapahtuu aina jtn hassua..

23. mulla on huulilävistys, ja korvaakin rei'itetty. oon miettinyt kulmalävistystä, tai toista huulilävistystä, mutta en sitten tiedä.. korviin ainakin otan lisää tässä syksyllä, ja napaankin olis haaveena tosin epäillyttää hieman toi pömppis.. =)

24. btw, oon ihan normaalikokonen ja pituudeltani 169cm

25. mulla on ikävä poniani, minkä aikoinaan pelastin ja omistin 4 vuotta. jouduin kuitenkin luopumaan siitä, mutta onneksi löydin paremman kodin kuin ikinä olisin voinut toivoa. on kuitenkin suuri ikävä!

26. harrastin ratsastusta 7 vuotta mutta piti lopettaa sekin samalla, ei ole oikein mtn paikkaa missä harrastaa ja se harmittaa.. siksi aionkin vielä joskus aloittaa ja ehkä aikuisena ostaa sen oman hevosen, kova heppakuume olis..

27. tällä hetkellä meillä on vaan koira ja kaksi kissaa, mutta on ollut myös kaneja ja gerbiilejä.

28. oikeastaan olis pieni koirakuumekin, mutta ei sovi oma koira nyt tähän väliin vielä..

29. en osaa olla muuta kuin oma itseni, ja jos joku ei minusta tälläisenä tykkää niin antaa olla!

30. en ole syönyt karkkia, sipsiä tms herkkua pian vuoteen! ollenkaan, mikä on multa hyvä saavutus koska ennen söin päivittäin.

31. yritän kasvattaa mun hiuksia epätoivoisesti, vaikka ne nytkin ovat jo suht pitkät, mutta haluan pidemmät enkä aio mennä leikkaamaan niitä, niinkuin ennen aina kasvatusoperaatiot on mennyt piloille sen takia.

32. olen myös lopettanut kynsien pureskelun ja yritän kasvattaa niitä, tosin ne lohkeilee niin paljon ettei siitä tule mtn. (okei myönnän, kerran kännissä sammuneena olin pureskellut kynteni, eikä ole mtn muistikuvaa.. :D näköjään mulle on kaikki mahdollista!)

33. oon meneväinen ihminen, tykkään juhlimisesta, tyttöjen illoista ja hauskan pidosta.

34. tunnen paljon ihmisiä, välillä mietin että missä olen ees heihin tutustunut.. monimutkaisia nämä ihmissuhteet, ja mua häiritsee kun tosi moni ihminen tuntee mut mutta minä en niitä, ja alkaa puhumaan mulle jtn ja itselle tulee sellanen fiilis, että pitäiskö meidän tosiaan tuntea? "kännituttuja"

35. alle 50 päivää mun synttäreihin, laskin aivan itse.. ;) eli vuosi ja 50 päivää niin täysi-ikäisyys koittaa vihdoin, sitä ennen pitää "nautinnolla" elää "huolettomia" nuoruus päiviä.

36. säästän ajokorttiin ja omaan autoon, maksan itse omat laskuni vaikken omillani vielä asukkaan, mutta en ns. asu vanhempieni siivellä..

37. mulla on ihan tumman ruskeet silmät ja monet ovat kehuneet niitä, en kyllä silti tiedä mitä erilaisempaa niissä on kuin muissakaan ruskeissa silmissä.

38. tykkään tummista väreistä, niin vaatteissa kuin ihan muutenkin. lempiväreinä mm. musta, harmaa, valkoinen, beige, ruskea.. vihaan esimerkiksi jos jotkut ihmiset pukeutuu kuin undulaatit!

39. lempi alkoholi juomiani on kultalonkero, liköörit, marianne -drinkit.. kalja ei mene alas ollenkaan, hyi.

40. poltan satunnaisesti, kuitenkin melkein päivittäin.

41. en ikinä jaksa soittaa kenellekkään, ellei ole tosi tärkeää asiaa. en soittele muuten vaan, yleensä kaikki soittelee mulle.. enemmän sitten laitan viestejä. ja oon tosi laiska vastaamaan puhelimeen, jos ei kiinnosta niin en myös vastaa. välillä viesteihinkin vastailu on mulle kykenemättömän vaikeaa! olen saanut kuulla asiasta usein palautetta, noh, eipä tule suurta puhelinlaskua

42. lempi vuodenaikani on kesä ja syksy. =) kesä on ihanaa lämmintä aikaa, syksy taas tunnelmallisen synkkää ja pimeää! syksyn tähtitaivas on myös ehdottoman kaunis.

43. olen ilta ihminen, tykkään valvoa öisin ja vaellella ties missä.. siksi unirytmini onkin ihan päin jotain, mutta töihin mennään aina, oltiin sitten kuinka väsyneitä tahansa! tykkään myös öisin päivitellä tätä blogia.. silloin mun aivonystyrät tuottaa parhaiten syvällisiä asioita mitä pohtia.

44. tykkään nukkumisesta, yli 12 tunnin yöunet ei ole mikään ongelma!

45. sillon kuin kävin vielä koulua olin aina myöhässä/lintsasin, töihin menen aina ja olen aina ajoissa, hassua!

46. olen ystävällinen, auttavainen, kuunteleva yms. osaan olla myös ärsyttävä kiukuttelija, mutta en osaa kuvata luonnettakin kun se vaihtelee niin usein, kannattaa siis tutustua niin tietää paremmin..

47. en itke helposti esim. fyysisestä kivusta, mutta alan helposti nykyään itkemään henkisestä kivusta/jos joku loukkaa mua/surullisista koskettavista biiseistä.

48. mua ei oikeastaan kiinnosta mitä muut musta ajattelee, tai toki kiinnostaa mutta en ala muuttamaan itseäni siks et miellyttäisin muita!

49. omasta mielestäni oon oikeastaan aika paljon kokenut ikäisekseni..

50. oon ollut lukiossa, ja amiksessa, mutta mulla ei ole ammattia edelleenkään.. en oikein osaa pysyä paikoillani ja rauhoittua.

51. en osaa kokata, räjäytän aina keittiön kun yritän jotain ruokaa tehdä.. kerran räjäytin banaanin mikroon.

52. mun meneväisyydestä ja paikalla pysymisestä kertoo se, että kerkesin yhden vuoden aikana tekemään kaikki nämä: vietin kesälomaa, olin lukiossa, olin amiksessa, olin lomalla, olin työharjoittelussa ja olin töissä.

53. välillä tuntuu, että toiset ovat löytäneet paikkansa ja tarkoituksensa, mutta minä etsin niitä vasta.. rakastan yhden tuttuni sanomaa lausetta "miksi pitäisi etsiä itseään, jos ei ole ikinä hukassa ollutkaan"

54. luulen, että itse en tule koskaan rauhoittumaan, ehkä asetun aloilleni hetkeksi ja löydän asian mille elän, mutta ikuisesti tulen olemaan luonteeltani tämä sama sonja.

55. en halua elää niin vanhaksi, että olen sairaalassa enkä tajua enää mistään mitään, koska silloin elämässä ei ole enää mitään järkeä, hienoa tai nauttimisen arvoista.

56. elämästä siis tosiaan pitää minun mielestäni nauttia, jokaisesta päivästä pitäisi ottaa ilo irti ja tehdä asioita joista pitää, koska kerran me vain elämme!

57. en usko jumalaan, enkä jeesukseen. olen eronnut kirkosta.

58. olen elinluovuttaja, ja tosi hienoa olisi oikeasti jos sitten minun lähdettyä tästä maailmasta, saisin pelastettua jonkun muun elämän!

59. en ole mustasukkainen ihminen oikeastaan, en jaksa, miksi pitäisi, ihan turhaa.. tai no okei, ehkä välillä, mutta koskaan tätä en myönnä!

60. pidän ystävistä, jotka ovat luotettavia, pitävät yhteyttä, ovat valmiita auttamaan ja kuuntelemaan mua..

61. vihaan, jos mulle valehdellaan, puhutaan paskaa selän takana, puukotetaan selkään, levitetään juoruja, jätetään ja ei pidetä yheyttä, ollaan itsekkäitä eikä voida auttaa jos apua tarvitsen, koska itse autan kyllä kaikkia jos apua pyydetään!

62. vihaan juoruilua ja liikaa utelemista, koska annetaan jokaisen elää omaa elämää, eiköhän jokainen osaa pitää omista asioista huolen tarpeeksi hyvin..

63. en tykkää väärin käsityksistä koska ne mutkistavat elämääni ja ihmissuhteitani, mutta se on ihan normaalia että ihmiset ymmärtävät minut väärin..

64. loukkaannun helposti toisen ihmisten sanoista ja kommenteista, vaikka he eivät pahaa tarkottaisikaan. otan vaan niin helposti itseeni, ja mietin niitä sanoja kauan jälkeenpäinkin, että mitä ne nyt mahtoivat tarkoittaa.

65. en tykkää itsesäälissä vellovista ihmisistä, se on ärsyttävämpää mitä tiedän! itseään pitää ottaa niskasta kiinni ja tehdä asioille jotain.

66. haluan, että asiat sanotaan suoraan ja päin naamaa, eikä mietiskellä asioita selän takana. vaikka se kuinka loukkaisi, satuttaa minua vielä enemmän seläntakana puhuminen.

67. pidin joskus lukemisesta, mutta nykyään en jaksa lukea enää mtn. lapsena tykkäsin kirjoitella tarinoita, mutta nykyään en.. mutta halusin perustaa tämän blogin, koska minulla on aivan liikaa sanottavaa, mutta ei ketään kenelle näitä juttuja puhua.. ihan hyvä tilittää asioita tänne, koska muuten mun pääni on liian täynnä (tosi fiksuja) ajatuksia. ei haittaa vaikka tätä blogia ei edes kukaan oikein lukisi, voihan tätä omaksikin ilokseen kirjoitella, ja lukea asioita myöhemmin. toki lukijatkaan ja mielipiteet ei haitaksi ole. ;D

68. tykkään etsiä ja kirjoittaa ylös biisien sanoja jotka ks. hetkellä kuvaa mielialaani.

69. en ole oikeastaan hyvä kielissä, osaan lukea ja tulkita englantia, mutta olen tosi huono puhumaan sitä. ihmiset silti luulee, että olen hyvä kielissä juuri siksi kun kirjottelen aina biisien sanoja englanniks facebookiin jne!

70. tykkään mun kaikista nimistä, mutta mua ärsyttää kun tästä nimestä ei saa mtn järkevää lempinimeä! sontsa, sonkku, sonjuli, sonkkuli JNE muotoja kuulee, ja toiseksi vaikka sukunimeni on yksinkertaisin ikinä, niin ei, en ole viljanen enkä siltanen, enkä mitään siitä väliltä!

71. vaikka tosiaan mulla ei ole väliä oikeastaan, että mitä muut musta ajattelevat, niin olen tosi vainoharhainen, että jos joku nauraa - se nauraa mua, jos mun seurassa kuiskitaan - ne puhuu musta, jne.

72. tykkään shoppailla ja kierrellä kauppoja, mutta mua ahdistaa kun tulee ostettua jtn ihan turhaa mitä ei oikeasti tarvitse. yritän siitä tavasta eroon..

73. tykkään laulaa karaokea ja mulla on ihan okei ääni..

74. jos joku on vihanen mulle ja esimerkiksi tekstaillaan, niin välillä en uskalla avata niitä pelottavampia viestejä.. :D välillä oon siks menny esimerkiksi laittaa mun ystävät lukemaan mun sähköpostini ennen kun itse oon uskaltanut.. heh

75. joskus olin sitä mieltä, että en halua lapsia.. mutta ehkä tulevaisuuteen mahtuis sittenkin pari..

76. kaipaan tosi paljon asioita mun menneisyydestä, ja harmittaa kun en saa niitä takaisin! onneksi muistot säilyy.

77. tahtoisin tehdä joitakin asioita eri tavalla menneisyydestä, mutta se on nyt myöhäistä, joten sitä on turha miettiä.

78. olen välillä hieman agressiivinen, tykkään "pahoinpidellä" ihmisiä vaikken olis ees vihanen.. :D mut en nyt mitenkään tosissaan. jos oon suuttunut, niin itken, mökötän, huudan ja "hakkaan".. tai jos suutun lähden ulos yksikseni jonnekkin.. saa ajatukset järjestykseen.

79. välillä oikeastaan tykkään tapella, mut kukaan ei oikein suostu tappelemaan mun kanssa, eli toisin sanoen kenestäkään ei oo vastusta. hö.

80. en oikeastaan vaan jaksa ottaa elämää turhan vakavasti ollenkaan.. =)

81. oon aika kriisistä kriisiin ihminen, tuntuu, että aina on joku juttu päällänsä. tosin yleensä ei mitään niin vakavaa sentään!

82. en tykkää ihmisistä jotka luulevat itsestään liikkoja, tai tulee syyttelemään ihan turhista asioista mitä ei ole edes tapahtunut. (no kerran yks "kaveri" tuli mm. syyttelemään että miks katon sen poikaystävää sillä silmällä, WOOT enhän mä edes tunne sen jätkäkaveria, ja kolmanneksi ei se kiinnosta mua v*ttuakaan!!)

83. tykkään tehdä kaikkea tyhmää ja haluaisin kokea mahdollisimman paljon kaikkea (positiivista) erilaista elämässäni ennen kun kuolen.

84. en usko uudelleen syntymään, taivaaseen, helvettiin tms. vaan sitten kun kuollaan niin kanssa kuollaan. muuten uskon johonkin yliluonnolliseen, kuten että jossakin muualla saattaa olla elämää jne.

85. oon itsepäinen, en anna periksi enkä luovuta kovin helpolla..

86. oon välillä aika vaikee (ja veikee;D), niin ainakin monet väittää. mun mielestä oon ihan helppo!

87. vihaan jos ihminen pettää lupauksensa, murgh! ei tarvi meinaan luvata jossei oo tosissaan.

88. parhaat juhlan aiheet vuodessa ovat ehdottomasti synttärit, uusi vuosi ja juhannus!

89. vihaan talvea, koska palelen helpolla. lisäksi kaadun aina talvisin kun on liukasta.

90. eniten mua harmittaa omassa ulkonäössäni läskit ja se ettei mulla oo täydellistä ihoa, mutta toisaalta oon ihan sinut itseni kanssa. ärsyttää nykyään laihat ihmiset jotka joka pvä valittaa että argh ku oon läski jne.. vois pitää päänsä kiinni, koska on oikeastikin ihmisiä joilla on ongelmia painonsa kanssa. (terveiset vaikka ihanalle serkulleni!) ja mua ärsyttää mua sellaset ihmiset jotka valittaa, mutta ei tee asialle mtn. olis hiljaa sitten tai tekis asialle jtn.

91. haluaisin muuttaa viimeistään vuoden päästä omaan kämppään.. (tai seurustelukumppanin kanssa) haluaisin sen myös sisustaa hienoksi, JOS siis olis rahaa..

92. joskus yritän liikaa pelastaa maailmaa, vaikka en asioille oikeen mtn voisikaan. yritän kuitenkin aina auttaa, jos musta jotain hyötyä on! säälin myös joitain ihmisiä.

93. tykkään jopa itse oikeastaan elämän asenteestani, ja yritän tsempata muitakin. tosin mullakin on huonoja päiviä, minkä varmasti tulette huomaamaan mun teksteistä.

94. haluaisin, että ihmiset muistais mua hyvällä, eikä pahalla. :)

95. oon oikeastaan huomannut, että asiat järjestyy aina.. tavalla tai toisella! toivottavasti aina sillä paremmalla tavalla.

96. en yleensä sano mtn mitä en tarkota.. en halua mielistellä asioita jos en oo sitä mieltä.

97. olen spontaani ihminen ja elän hetkessä, ja niin sen kuuluukin mennä. en jaksa suunnitella asioita mihinkään tulevaisuuteen kovin kauas, koska suunnitelmat kusee aina!

98. olen luotettava ystävä, mulle saa avautua ja mä kuuntelen. en kerro toisten asioita eteenpäin, vaan pidän ne itselläni.

99. mua ahdistaa eniten ihmiset jotka roikkuu mun perässä, vaikka oon sanonut, että mua ei kiinnosta. kuka ihminen voi olla niin typerä, että soittaa kymmenen kertaa ja laittaa sata viestiä, vaikka en vastaa? luulis että ymmärtäis, varsinkaan kun mussa ei ole mtn miks pitäs juosta perässä. työn huonopuoli on siis tuo kamala ihailija lauma, mikä sitten joka pvä käy kaupalla.. :s

100. viimeistä viedään, huhhuh tähän vois kirjottaa jotain tosi osuvaa.. eh.. öö :D vaikka sellanen, että olen varmasti piiloblondi kun en ikinä ymmärrä mitään, en edes niitä yksinkertaisempia asioita. sitten kun joltain kysyn, niin katsovat tyhmänä "etkö muka oikeesti tienny" :DD oon myös kovin hajamielinen.. :)

saamaton sunnuntai

miksi sunnuntait on keksitty ?

mulla on tylsää, niin totaalisen tylsää! olen aikaansaamaton, eikä mikään kiinnostais.. voisin vaan nukkua koko sunnuntain ylitse, tosiaan siis jos se uni tulisi, nukuinhan jo yli 12 tunnin yöunet.

mutta eihän sunnuntaisin kuulu tehdä edes mitään järkevää, eihän ?

en ymmärrä miksi olen nykyään niin kamalan saamaton ja väsynyt koko ajan, en jaksa tehdä mitään ylimääräistä. tuntuu melkeen, että mun arki on sitä, että olen töissä ja sitten tulen kotiin nukkumaan, ja lähden taas töihin..

miksi ?

en koe olevani mitenkään masentunut tai erityisen surullinen, totta kai jokaisen elämässä joskus on kumpaakin.. ehkä mun elämässä vaan ei ole just nyt mitään kiinnostavaa, mitä kiinnostais tehdä.. ja toiseksi asun vielä sellaisella paikallakin, että eihän täällä mitään virikkeitä edes ole.

mikä sitten kiinnostaisi ?

huoh, niinpä. en saa raahattua itseäni lenkille niinkun joskus oli tapana, en yksinkertaisesti jaksa tai saa edes aikaiseksi, koska mua ei kiinnosta just nyt ollenkaan! ainoa mistä saan edes jotain nautintoa niin on juhliminen ja ystävät..

no mikä sitten on ongelmana ?

no mullahan on maailman ihanin ystäväpiiri, mutta edelleen asun niin tyhmällä sijainnilla, että ajokortittoman on lähes mahdoton pitää yhteyttä säännöllisesti, ja sitten se vaan jotenkin aina molemmilta osapuolilta jää.. töissä sentään näkee työkavereita päivittäin, ja vaikka ne ovatkin ihania, niin ei se ole sama.. koska ei töihin ole tultu seurustelemaan vaan tekemään töitä.. ja mitä tuohon juhlimiseen tulee, arkena ei viitsi juhlia ja toiseksi iltoja on niin vaikea järjestää. aina kun mulla olis vapaata, kaikilla muilla on jtn tai sitten mun vapaat on keskellä viikkoa.. sitten kun muille sopisi, niin enköhän minä ole töissä! onneksi tätä rumbaa rauhoittaa edes vähän se, että kaupat ovat nyt sunnuntaisin hetken kiinni, tosin vain pari kuukautta..

toisaalta..

nyt kun luin kirjoittamani tekstin uudelleen ja laskin 1 + 1, tulin tulokseen että taidan toisaalta olla jotenkin kyllästynyt tähän elämääni, en jaksa tehdä mitään koska elämässäni ei ole mitään mitä haluaisin jaksaa. höh.

vai oliskohan tähän sekoitettuna myös jotain syysmasennusta ja ilmapiirin huonoutta? pöh, en anna tämän masentaa minua vaan.. uuteen nousuun. silti vain turhauttavaa olla eikä tehdä mitään, mutta kun en jaksa/halua tehdä mtn mitä pitäisi tehdä, yksinkertaisen monimutkaista..

ehkä ensi elämässä

ei, vaan siis tarkoitin, että ehkä ensi viikolla puhaltaa uudet paremmat tuulet! lähdetään työkaverin kanssa kohti helsinkiä elämä lapselle konserttiin, ja muutenkin ainakin viikonlopusta tulee parempi kuin tästä viikonlopusta!

ps' tekstissä ei varmasti ole yhtään enempää järkeä kuin tässä sunnuntai päivässäkään, erityisin kuittaa, tsau.

and i hate that i love you so

ihminen jota rakastat.
päivät jotka eivät koskaan katoa.
hetket jotka eivät koskaan unohdu.
suudelmat jotka eivät koskaan kylmene.
kyyneleet jotka eivät koskaan kuivu.
kosketus joka ei koskaan haihdu.
lämpö joka ei koskaan laske.
rakkaus joka ei koskaan kuole.
intohimo jota ei millään saa tyydytettyä.
ikävä joka ei häviä.
kuolema joka ei meitä erota.
kipu joka ei koskaan lakkaa.
onni joka kestää vain hetken.
hyvä olo joka on haihtuvaa.
suru joka jatkuu kunnes taas kohtaamme.
silta joka ei koskaan sorru on side meidän välillämme.
usko joka ei koskaan lopu.
toivo joka kantaa huomiseen.
rakkaus joka meidät yhdistää.

oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi. kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen.

elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä. älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. älä satuta häntä tai vaihda toiseen. älä odota enempää kuin hän voi antaa. hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi. ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu. koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin.

MIETI..

huomenna kaikki voi olla toisin.. huomenna et ehkä näe ihmistä, josta oikeasti välitit.. tai ehkä ihmiset, jotka sinusta oikeasti välittivät, eivät näe sinua.. koskaan ei voi tietää.. ei koskaan..

miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität? miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti. katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää häntä menemään. mutta niin voisi vain toivoa. totuus on, ettet enää koskaan näkisi häntä. et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität, halata, ehkä suudellakin. et koskaan. tee se siis nyt. elä kuin viimeistä päivää, kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. elämä on opettanut, että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. se voit olla sinä, se voin olla minä, se voi olla kuka tahansa. mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. juuri nyt. lähetä ystävillesi tekstiviesti, sähköposti, tai soita heille. kerro että välität. sillä ehkä.. ehkä huomenna et enää voi...

laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. toivottavasti jokainen, joka tämän lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille oikeasti ovat, vaikkemme sitä aina itse osaa näyttääkään.

kusipäistä suloisin

miksi ihmisillä on typeriä olettamuksia musta, miten mä toimin ja mitä mä ajattelen. etenkin tuntuu, että on joku kaava, minkä mukaan mun pitäisi ajatella ja toimia. hei, minäkin olen vain ihminen ja oma itseni, en halua miellyttää ketään vaan olen vain minä, pieni ihminen suuressa maailmassa.

tuntuu vaan, että kun en toimi tavalla millä on oletettu minun toimivan, niin ihmiset kääntävät selkänsä. oikeasti, en osaa olla mitään muuta kuin olen ja en tarkoita sillä mitään pahaa, vaikka välillä tuntuu että satutan joitakin ihmisiä vaikka yksinkertaisesti en edes tekisi mitään. miten tämä on mahdollista?

tiedättekö miltä tuntuu kun sinulle erittäin rakas ihminen satuttaa sinua sanoillaan kyyneliin asti? tuntuu, että olen taas jossakin eksyksissä, enkä tiedä minne suuntaan lähtisin ja miten.

jokaiseen riitaanhan on aina kaksi ihmistä, kaksi osapuolta. mutta mitä jos toisen osapuolen ei anneta edes puhua, vaikka asiaa olisi paljon? taas typeriä olettamuksia, mukamas ihmiset tajuaa mikä mulla on ja mitä haluaisin sanoa, ei mene näin! typerintä on vielä se, että kun ei voida kaksi aikuista ihmistä puhua vakavasti ilman mitään ärräpäitä ja vihastumista.. en ole enää hiljaa siksi, että en haluaisi puhua, vaan yksinkertaisesti siksi, koska en tiedä mitä minun pitäisi enää sanoa.

kaksi ihmistä vaan ymmärtää toisensa todella väärin ja tästä se lähtee.. minut tuomitaan ennen kun olen edes saanut sanoa mitä asiaa minulla on. asiat katsotaan omalta kantilta ja tuomio on valmis, ehkä molempien pitäisi katsoa peiliin.

olen pettynyt ja surullinen, taas, ja niin yksin.

mutta loppujen lopuksi, niin se menee, meistä jokainen seisoo viimeiseksi täällä yksin ja omillaan, kehenkään ei kannata tarrautua, sillä mikään ei ole ikuista, ei mikään.

kuka on erityisin?

tässäpä teille tälläinen pieni info blogiteksti, jotta tietäisitte hieman enemmän millainen ihminen näiden kirjoitusten takana on, joten siksi paljastan asioita itsestäni, mikä auttaa teitä ehkä hieman enemmän hahmottamaan millainen ihminen täällä kirjoittelee.

YLEISTÄ

nimeni on sonja, mulla ei ole mitään erikoisempaa lempinimeä, mutta silti kuulen erilaisia versioita sonkusta sontsaan.. asun melko pienellä paikkakunnalla satakunnassa, vielä toistaiseksi vanhempieni kanssa. olen syntynyt 25.10.1992, eli en ole ihan vielä 17 vuotta vaikka profiilissani niin lukee. horoskoopiltani olen skorpion ja se kuvaa minua enemmän kuin paljon. en koe olevani varattu, mutta en sinkkukaan, eli siis jotain tästä välistä. vaikea selittää.

ULKONÄKÖ

yllä olevasta kuvasta varmaankin näette ulkonäköäni jo hieman, mutta olen siis normaalin kokoinen n. 169cm tyttö. minulla on ruskeat melko pitkät hiukset ja tummanruskeat silmät. minulla on huulilävistys sekä pari lävistystä korvissa. minulla on kaksi tatuointia, toinen lapaluuss ja siinä lukee "i need to keep these scars to prove there was a time when i loved something more than life" sekä pohkeessa melko iso tähti tribaali.

LUONNE

tähän olisi vaan helpoin todeta, että tutustu, mutta kai mä yritän itseäni nyt parilla lauseella kuvailla. yleisesti olen siis mukava, kiva ja huumorintajuinen, olen ystävällinen ja tulen toimeen helposti erilaisten ihmisten kanssa. olen silti vahva persoona ja hyvin itsepäinen, kun jotain päätän niin minun päätäni ei helposti käännetä. olen ikuinen taistelija, luotettava sekä suojelen lähimmäisiäni. minulla on myös vahvat mielipiteet ja tuon ne myös tarvittaessa julki. olen aina sanavalmis, joskus ehkä hieman agressiivinenkin ja kiukuttelija. en suutu helposti, mutta kun suutun, niin saatan olla hyvinkin pitkävihainen, ja vaikka olisin antanut anteeksikin jo, saattaa vanhat asiat silti kaivautua esiin. välillä mielialani saattaa ailahdella useastikin. olen oma itseni ja tuon persoonaani esiin juuri sellaisena kun olen, eikä minua pätkääkään kiinnosta mitä mieltä muut ovat! olen myös kuullut kommenttia, että olen omalaatuinen persoona, ainoa kaltaistani.. mutta niinhän se meneekin, kaikki me olemme erilaisia ja minä olen juuri se erityisin itseni.

PERHE

perheeseen kuuluu äiti, isä, velipuoli ja lemmikit. velipuoleni asuu nykyään helsingissä ja emme siksi näe usein, vaikka haluaisinkin että meillä olisi läheisemmät välit, koska periaatteessa en edes tunne häntä enää kunnolla, valitettavasti. äidistäni en voi todeta muuta, kuin että maailman paras äiti ja esikuvani, vaikka ehkä pidänkin häntä enemmän kaverina kuin äitin, silti voimme oikeastaan puhua kaikesta. häneltä olen ehkä perinyt elämän asenteeni. isäni hmm, häneltä olen ainakin varmasti perinyt onnettomuusalttiuteni. perheeseemme kuuluu myös sekarotuinen koira ja pari kissaa.

ELÄMÄ

16-vuotias joka on kerennyt jo kääntymään niin lukiossa kuin ammattikoulussakin, mutta ei ole kerennyt opiskelemaan vielä mitään ammattia itselleen. haaveena olisi parturi tai kosmetologi, mutta tällä hetkellä työskentelen k-supermarketin kassalla koska en ole päässyt minnekkään haluamaani kouluun. vapaa-aikani vietän ystävieni seurassa tai nukkuessa. olen melko meneväinen ihminen, siksi aina menossa jonnekkin suuntaan. välillä tuntuu, että olen kokenut enemmän kuin muut ikäiseni. harrastuksiini kuuluu myös ihailijalauman karkuun juoksemista, enkä ollenkaan edes ymmärrä mitä he minussa näkevät.

KIINNOSTUKSEN KOHTEET

rakastan ystävieni kanssa chillailua ja keskustelua, hauskanpitoa, musiikkia ja juhlimista. pidän myös eläimistä, ja harrastuksiini kuuluu tällä hetkellä mm. lenkkeily ja rullaluistelu. aikoinaan harrastin ratsastusta yli 7 vuotta, minulla oli oma poni ja pari ylläpito hevostakin, mutta valitettavasti siitä harrastuksesta oli pakko luopua, koska ei millään riittänyt aika, raha, kiinnostus eikä seuraakaan tai harrastuspaikkaa oikein ollut. suunnitelmissa olisi kuitenkin aloittaa tulevaisuudessa uudelleen ja ehkä sitten joskus ostaa se oma hevonenkin.

VIHAAN

epäoikeudenmukaisuutta, pettämistä, selkäänpuukotusta, seläntakana paskanpuhumista, periksi antamista, ruikuttamista, ihmisiä jotka eivät saa aikaiseksi mitään, laiskuutta, tahdon puuttumista, sitä ettei tuo omaa persoonaansa esille, ei uskalla olla oma itsensä, itsesääliä, toisten arvostelemista, ihmisiä jotka ottavat elämän liian vakavasti, turhamaisuutta, valehtelemista, itsekeskeisyyttä jne.

UNELMA

elää tapahtuma ja kokemusrikas hauska elämä, tuntea paljon erilaisia ihmisiä ja pitää hauskaa. kuolla ennen kuin on niin vanha, että makaa sairaalassa ilman, että ei pysty enää nauttia elämästä. ja aina se lapsuuden unelma: oma hevonen.

MOTTO

eteenpäin menoa se on vaikka nenälleen kaatuisi!

tässä kai tärkeimmät, kysyä saa jos kysyttävää on..

syksy saapuu, vie kesän mennessään

illat pimenee ja kylmenee, lehdet kellastuvat pikku hiljaa ja öisin päällemme lankeaa kaunis tähtitaivas, päivät menee tihkusateessa ja mietimme, mihin se kesä taas katosi?

..hassua miten sitä aina miettii ja suunnittelee innoissaan, että tästä kesästä tulee ehdottomasti parhain kesä tähän mennessä, ja suunnittelee kaikkea mitä erikoista tänä kesänä voisi tehdä, mutta näin kesän lopulla taas huomaa, että kesä tämä oli kuin muutkin, ei mitenkään erityinen mutta silti mukava, oikeastaan ei mitään erikoista ole saanut aikaiseksi tai mitään mullistavaa ole tapahtunut. tuntuu, että nämä kesät menee tosiaan aina vain nopeammin kun vanhenee, vaikken minäkään mikään vanhus sentään vielä ole! tottakai myös tältä kesältä silti löytyy asioita ja hetkiä, mitä en tule ikinä unohtamaan. tuntuu, että tämä koko kesä on mennyt melkeinpä töiden parissa, mutta silti olen viettänyt aivan valtavan ihanan kesän, ehkä juuri töiden ansiosta, koska vihdoin koen että olen saavuttanut elämässäni jotain ja minulla on jotain miksi elää ja olen saanut aivan mahtavia työkavereita! monta kokemusta olen taas näiden ansiosta rikkaampi.

nyt syksyn pimentyessä ja yön vallitessa alkaa yksikseen miettimään, että mikä on seuraava askel ja minne suuntaan, välillä vaan kun tuntuu, että on niin hukassa itsensä ja kaiken muunkin kanssa, olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että pitää elää päivä kerrallaan ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, menkööt miten menee, aina kaikesta selvitään jotenkin..

olkoot tämä pieni ja ensimmäinen blogi tekstini pieni hyvästi kesälle, odottaen sitten sitä seuraavaa, ei ehkä parempaa mutta varmasti erilaisempaa.

syksy tuo varmasti muutoksia mukanaan, mutta yritetään ottaa ne positiivisesti vastaan. menetykset varmasti surettaa, mutta muistoja minulta kukaan ei pois vie.

hyvästi kesä 2009